Hallituksen kehysriihessä etsitään ratkaisuja kansalaisten hyvinvoinnin ja kestävän talouden
turvaamiseksi. Taustakeskusteluissa on linjattu merkittävistä säästötarpeista, jotka
kohdistuvat myös ikääntyneiden palveluihin.
Pitkäikäisyyden lisääntyminen on yksi suomalaisen yhteiskunnan menestystarinoista.
Saamme elää yhä vanhemmiksi, koska elinolomme ovat parantuneet ja lääketiede on
kehittynyt. On ristiriitaista, että suuri saavutus näyttäytyy ensisijaisesti yhteiskunnan
kestävyysongelmana.
Ikääntyneiden ympärivuorokautisesta hoivasta leikkaaminen on inhimillisesti ja taloudellisesti
kestämätöntä, kun siitä on jo tällä hetkellä pulaa. Yhteisöllinen asuminen ei korvaa hoivaa,
vaan täydentää sitä. Yksin tai läheisen kanssa kotona asuva muistisairas tarvitsee oikea-aikaisia ja toimintakykyä tukevia palveluita, kuten viikoittaista päivätoimintaa. Kotona
asumista tukevilla palveluilla on läheisen jaksamiselle ratkaiseva merkitys.
Jos todellisiin palvelutarpeisiin ei vastata, riskinä on, että kustannukset joka tapauksessa
syntyvät muualle, esimerkiksi päivystys- tai pelastustoimeen ja omaisten sairauskuluihin. Kun
hallitus aikoo kohdistaa myös järjestötoimintaan merkittäviä avustusleikkauksia, olemme
riskissä ajautua tilanteeseen, jossa ihmiset jäävät muistisairauden tai muiden
palvelutarpeidensa kanssa kokonaan ilman tukea.
Ikääntyneiden palvelujärjestelmää tulee kehittää ja toimintatapoja tarkastella innovatiivisesti.
Järjestöillä on palveluketjuissa ja kehittämisessä tärkeä rooli, jota ei pidä hukata.
Jenni Kulmala, gerontologian professori, puheenjohtaja
Katariina Suomu, toiminnanjohtaja
Muistiliitto